Yksi ystävälle

Meidän pihassa kasvaa kasvaa ihania sinisiä marjoja. Poimin yhden ystävälle ja toisen tuttavalle, kaiman kummille ja omalle mummille. Miksi just mulla niin ihania, rakkaita? 

Kiitos viikonloppuseuralleni ja teille muillekin, pidän teistä :----)

Tunnelmia

Blogi saa näin kesällä lomailla jollakin asteella sekin, minkä olette ehkä huomanneet harvoista postauksistani. Tämä siitä hyvästä, että koneenääressäistumisintoni on ollut hyvin vähäistä tälleen lämpiminä kesäpäivinä... :) Kamera on kuitenkin saanut kulkea sitäkin uskollisemmin mukana melkein kaikkialle milloin kenenkin kätösissä.

 

kummityttö <3

***

Nyt kutsuu KAUPUNKI:--------) Adiooos!

Myöhäisillan saunat. Ne on vaan melkein parasta mitä tiedän kesäkuussa -

Eilinen oli muutenkin kiva päivä ja vähän jännittäväkin. Aamulla kävin rustaamassa kutakuinkin oikeat 

vastaukset teoriakokeeseen, söin pääni kokoisen omenan ja päätin illan saunomiseen kaverin luona 

heidän uudessa saunassa. Ja mun lempparilöylypaikkojen lista piteni taas yhdellä :---)

 

 

Yllä oleva kuva on lähilammelta, missä kävin äsken lenkin varrella ihailemassa auringonlaskua.
Hölköttely jäikin sivuseikaksi, kun keksin kalliolla istuskellessa soittaa ystävälleni - ja tuo
vähitellen himmennyt pallukkakin ehti sujahtaa metsän taakse - ihan huomaamatta.

Nyt, rauhallista yötä ~ Meri

tän päivän jobi. ikkunanpielet sai uuden värin ja mä mageet maaliraidat. tsau!

Lomakesää ja lusikankiillotusta

Eikös kaikenlainen hissuttelu ja downshiftailu olekin muotia nykyään? Tätä hiljaiselon idylliä onkin riittänyt täällä blogin puolella hyvän tovin - kiitos tietokoneen joka sanoi sopimuksensa irti pariksi viikoksi... Sorry!

Vaikka täällä onkin ollut hiljaista, on mun kesä saanut alkaa hyvinkin reippaasti! Aktiiviset päivät eivät ainakaan toistaiseksi ole menoa haitanneet, ja lomaakin on tiedossa myöhemmin kesällä :) Kiva, ihmisläheinen työ respantätinä on alkanut kuluneen viikon aikana tuntua omaltani ja usko ajotaitoihinikin vahvistuu kerta kerralta - huippua! Kesäiltoihin on kuulunut iltapaloja rantakalliolla, saunomista, puutarhahommia (minä?), ja lenkkeilykin innostaa taas. Muistelen myös kaverin ylppärijuhlia, joista lähtiessäni huomasin, että kasvot ympärillä olivat vaihtuneet - minä olin viihtynyt :) Tällä viikolla illat kuluvat perheen kanssa puuhastellessa pikkusiskon lauantaisia juhlia. Ja kaiken uuden ja jännittävän suunnitteleminen antaa kummasti energiaa hihihii....

Kuvan on sisko ottanut pokkarilla, aika hieno eiks vaan?

Ihanat lukijani, muistetaan nauttia näistä päivistä - kukin omilla tavoillamme :) (Miten olis, saisko hopealusikoidenkiillotusseuraa huomisiltana? Äippä sai hyvät naurut kun kerroin, että haluaisin testata tuleeko niiden vihkilusikoista jälleen kiiltävät.)
Onnea ja iloa ja parhainta vointia toivotellen Meri

Tunnen sinut, Toukokuu

Hänen tulonsa tunnen
toukokuisena olona
lempeänä, hymyävänä

Hänet kuulen tuulessa,
näen leikkimässä lehden vihreällä
piilotellen puistikossa
sävyjä sekoitellen

Sen vain tiedän, sen tunnen
kuinka saapuu hän, Ystävä
tutuin askelin, viipyilevin

Hän, jota olen odottanut
tulevaksi toivonut,
kauan kaivannut
Hän, jota maaliskuulla maanittelin,
huhtikuulla herättelin

Hänet tulevaksi tiedän, sillä
tunnen sinut, Toukokuu

Runo tulee vähän myöhässä ajankohtaan nähden, anteeksi vain. Toki sen olisi voinut muuttaa kesäkuuksi, mutta ei se olisi ollenkaan sama asia :--) Kauniita toukokuun päiviä teille, ihanat lukijani!

Toivottelee eräs, joka on nautiskellut vapaapäivästä muun muassa makoilemalla auringossa uhmaamalla niitä kuuttatoista lämpöastetta jotka itsepintaisesti tuijottavat mittarista. Mutta oikeasti nautin toukokuusta, koska silloin kesästä on jo aavistus (ne kuusitoista antavat jo riittävän kesäisen fiiliksen tässä vaiheessa) ja kaikki kesäpäivät odottavat vielä. Sitä ennen pusken läpi koeviikon, toivottavasti vielä jonkinnäköisellä menestyksellä, soittelen huilua häissä sunnuntaina, ja ai niin, pääsen ajamaan pimeäajonsimulaattorilla (okei, toi viimeinen ei sopinut kuvaan). Niin, ja kertyipäs tänään yksi vuosikin lisää plakkariin, nyt niitä olis sen 18 :) 3-vuotias täällä blogin puolellakin esiintynyt pikkuveljeni esitti eilen liikuttavan kysymyksen: "Mutta Meri, sitten ku sä muutut aikuiseksi niin teetkö sä enää koskaan mun kanssa kuperkeikkoja?" Tarkoitti paria edellistä päivää, kun oltiin harjoiteltu niitä pihalla... Ihana! Mä tietysti olin ihan niin sanotusti tippa linssissä ja menin lupaamaan, että musta tulee taatusti semmoinen aikuinen joka aina tekee lasten kanssa kuppareita kun lapset haluaa. No, sittenhän sen näkee mitä musta on tullakseen, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu vielä just siltä, mitä haluaisin olla aikuisenakin: ei liian viralliselta. Toivon että aikuisenakin voin vielä istua inkkari-istunnassa, käyttää töissä villasukkia ja juoda kahvia muumimukeista. Ja vaikka heittää sen kuperkeikan jos sille päälle sattuu.

NYT niitä kauniita toukokuun päiviä teille mitä jo lupailin aiemmin, mutta innostuin vähän pohdiskeleen, anteeksi :D

Terveisiä Porista ja muuan ihanasta koivusta :---)