Parempi päivä

Sunnuntaina parhaatpäivänsänähneennäköiset tulppaanit virkosivat, kun äiti leikkasi niihin viillot, jotta vesi pääsee herättelemään niitä henkiin :)

Minäkin kaipasin vähän piristystä koulupäivän jälkeen, joten laittelin hyvät välkkärit ja pelasin erän lempparilautapeliäni pitkätukkaisen siskon sekä pienen taiteilijasiskon kanssa. Viimeistään siinä vaiheessa päivän arvosana kohosi, kun huomasin kahmineeni pisteitä eniten, ja paljon ilosemmalla mielellä jo keräilin junanappulat kartalta.




Päiväuneni keskeytti eräs ystäväni, jonka kanssa puheltiin viikonlopun suunnitelmista. Nauruhermot heräilivät ja minä nautin. Nyt kauneusunet osa 2 jatkuu, palataan!

Itku pitkästä ilosta

Tänään olo on kuin kuvan tulppaaneilla. Toisaalta takana on rentouttava loma, mutta huominen aikainen herätys ei houkuttele, vaikka aamueläjä olenkin. Tunnen olevani etelänloman tarpeessa...... Kärsiikö kukaan muu Köyhän matkakuumeisen syndroomasta (tunnetaan myös lyhenteellä TFOPS joka tulee englanninkielisistä sanoista Travel Fever of Poor Students)?

Niin, ja jottei tän postauksen sävy olisi aivan masentunut, niin kerron teille mun uudesta projektista. Yritän siis muistaa pitää kouluarjessakin mukana niitä kivoja juttuja jotka tekivät lomasta virkistävän :) Minä nautin lomalla eniten siitä, kun on aikaa nukkua kunnon yöunet, laittaa hyvää ruokaa (mistä muuten pidän hirveästi! siis ruoasta myös mutta tarkoitin sitä laittoa), ulkoilla valoisaan aikaan, käydä vähän jumppaamassa, nähdä ystäviä, käydä leikkimässä serkkulasten kanssa, ja mahtuipa mukaan yksi Helsinki-päiväkin. :) Miten te olette nauttineet lomapäivistänne?

Parhainta vointia teille, rakkaat lukijani!

Rohkeutta vai ei?

Lautailu on kyllä just oikea harrastus mulle. Tosin en pääse harjoittamaan sitä kovin usein, koska itsensä hinaaminen mäennyppylän harjalle on yllättävän tyyristä puuhaa. Mutta miksikö oikea harrastus? Katsoskun, olen aina välillä vähän nössö. Onneksi vähän vain. Siis mietin asioita liikaa, liian usein en uskalla vain antaa asioiden mennä omalla painollaan. Niin, ja miten tämä kaikki liittyy mäen laskemiseen jalat sidottuna yhteen laudanpätkää muistuttavaan kappaleeseen? No hyvinkin, sillä lautailussa joutuu jatkuvasti ylittämään itsensä. Kerta toisensa perään on uskaltauduttava hissin vietäväksi, vaikka edellinen nousu olisi päättynyt hallitsemattomaan luisuun ankkurihissin juureen puolestavälistä rinnettä toinen jalka sidottuna. Laji on sopiva sekoitus urheilua ja rentoa lökäpöksykulttuuria :D. Mun tyyliä ei välttämättä kuvaa parhaiten tuo jälkimmäinen, mutta nautin silti talvi toisensa jälkeen siitä fiiliksestä, jonka voi tuntea vain, kun lumi pöllyää ympärillä ja aurinko paistaa...:) (tai laskettelukeskuksen keltaiset halogeenivalot, miten vaan)

Hyvää yötä, kuulemiin!

Viikon puuhia

Kuluneen viikon aikana täällä on ollut vähän hiljaista, pahoittelut siitä. Tai oikeastaan, vedänpä sanani takaisin. Ai häh, eikö se muka ole pahoillaan vaikka ei ole antanut itsestään kuulua mitään kokonaiseen viikkoon? Olen toki, mutta mun mielestä lähes kaikissa asioissa on tärkeää se, että niitä tekee oikeaan aikaan, eli silloin kun tekee mieli. Oon huomannut sen pätevän lenkkeilyssä (joka muuten taas innostaa mua! ehkä johtuu sään lämpenemisestä), musisoinnissa ja oikeestaan kaikessa tekemisessä: asioista saa enemmän irti, kun ei yritä tehdä liian montaa asiaa yhtä aikaa. Minunlaiseni aktiivisen säheltäjän tulisi opetella tätä filosofiaa ja ottaa mallia muutamilta ystäviltä, jotka ovat siinä ihan mestareita :)

Tässä kumminkin muutamia kuvia mukavalta helmikuiselta viikolta

herkutteluu tyttöjenillassa

rentoilua ja oleilua

tiistaina tietty ystävänpäiväjuttuja,
mun kaverit ei ainakaan säästyneet vaaleenpunaiselta teemalta

nyt loman alettua ollaan pelailtu kotona perheen kans lautapelejä, kuvassa suosikkini :)
Ootteko te koskaan kokeillut tuota peliä? Jännä peli mutta ei haasta liikaa aivokapasiteettia

Niin ja kuten mainitsinkin, rakas säännöllisen epäsäännöllisesti innostava harrastukseni on jälleen nostanut päätään (kiitos kevätsään) - saanen esitellä...

Virkeetä päivää kaikille!

Sään vietävissä

Ajattelin säästää tän valoisan kuvan johonkin kauniin keväisen päivän postaukseen, mutta ehkä sitä tarvitaan juuri eniten tänä värittömänä maanantai-iltapäivänä. Tuulee, lunta tippuu yksittäisinä haituvina ja näkymä ikkunan takana ei selvästikään osaa päättää minkä värisenä näyttäytyisi tänään - olisiko kirkas kevätpäivä vaiko harmaa, leuto talvipäivä. Siispä jotain siltä väliltä, Väritöntä. Vai onko sittenkään olemassa väritöntä säätä?

Viime päivinä olen huomannut olevani hyvinkin "sään vietävissä". Kun aurinko näyttäytyy, hymy tuntuu leviävän kuin itsestään. Aamuvirkun on entistäkin kivuttomampi herätä aamulla, kun valoa tulvii sisään aamu aamulta enemmän ikkunasta, jonka olen siskon kanssa tarkoituksella jättänyt ilman verhoja. Mutta kun ilma on tällainen mitäänsanomaton kuten tänään, mikään ei oikein jaksaisi innostaa. Tosin äsken väkersin kortin yhdelle kaukana asuvalle ystävälle, ja kohta yritän syventyä kehityspsykaan, ihmisen elämänkaariin ja perimä-ympäristö -kaavioihin - oikeesti mielenkiintoista! Illalla ohjelmassa on hyvää ruokaa ja vähintään yhtä hyvää seuraa,hihii... joten ei oikeastaan yhtään hassumpi päivä maanantaiksi :)

Refreshed

Nyt on sunnuntai-ilta ja olen juuri kotiutunut leiriltä, jolla viikonlopun verran yritin toimia reippaana ja iloisena isosena 10-12 -vuotiaille tytöille ja pojille. Homma oli tosi mukavaa ja viikonloppu kokonaisuudessan yliveto! Nyt tosin painaa armoton väsymys, ja jossakin pahnanpohjimmaisina itsestään muistuttelevat matikanläksyt. Näillä virkeysasteilla tuntuu suorastaan ylivoimaiselta vääntäytyä kouluun huomenna, mutta ehkäpä hiihtoloman aloituksen hauskat suunnitelmat auttavat jaksamaan viimeiset koulupäivät (jotka voi muuten jo laskea sirkkelimiehen sormin).

Mutta tässä esittelen teille pienen pellavatukkaisen veljeni, joka kädet levällään, hymyssä suin juoksi vastaan, kun kopistelin sisään kotiovesta

Tänään - Vinoja kirjaimia ja mansikkasalaattia

Tänään oivalsin, että epätäydellisyys on oikeastaan aika kaunista. Esimerkiksi se, että kaikki n-kirjaimet ruutuvihkon rivillä eivät olekaan symmetrisiä, taikka laihahko poninhäntä, joka ensinnäkään ei suostu sulkemaan kaikkia suortuvia sisäänsä, ja joka on väkerretty niskaan ihan vain siitä ilosta, että hiukset ovat jo kyllin pitkät solmittavaksi. Ja oikeastaan hieman nuhaisen sointi, jonka näillä taidoilla saan puhalletuksi ulos huilustani, kuulostaa sittenkin ihan hienolta. Salaperäiseltä.

Tänään en myöskään olisi millään jaksanut lähteä pitämään pianotunteja naapuriin kahdelle pienelle tytölle. Tytöt ovat kyllä söpöjä ja oikein motivoituneita, ongelma oli heidän opettajattaressaan, joka kärsi poikkeuksellisen vetämättömästä olotilasta.

Päivän ehdoton piristys oli annoksellinen mansikkasalaattia. Eikö kuulostakin eksoottiselta? Resepti on salainen, joten ei kun käyttämään luovuutta ja kehittelemään herkkua, joka ensimmäisenä tulee mieleen (sympaattisesta) sanasta Mansikkasalaatti.

Halauksia ja Hyvää oloa Helmikuuhun

Tarina lapsesta, joka löysi Auringon

Lapsi
Hän se rakasti Aurinkoa
Hänen maailmassaan Aurinko oli keskellä
ja muut taivaankappaleet palvoivat tuota
Valonlähdettä

Kerran kohtasi Lapsi joka rakasti Valoa
Pimeän
ja tämän ystävät Kylmän sekä Harmaan, jotka
olivat kuin kaksi keltaista kissaa vanhassa lastensadussa
Pimeä ystävineen vähitellen sulki Hänet sisäänsä, houkutteli pimeille aavoillensa

Hetken huumassa Aamunlapsi
piti Pimeästä Talvesta
voi, miten Hän pitikin
sukelsi sen Syvyyteen
luuli saavansa siltä Voimaa
imevänsä sitä Synkkyydestä

Mutta sillä hetkellä, kun ihmiset lähtevät työhön
sitä Aamuksi kai kutsutaan
Sillä hetkellä jolla Aurinko tavallisesti näyttää kasvonsa
Sillä hetkellä Lapsi tapasi Aamun Auringon
ja Rakastui
Sillä hetkellä Hän sai nimen
Aamunlapsi

Aamu ottaa lapsikseen vain ne jotka
rakastavat Aurinkoa, antavat sen
Karkottaa Kylmän, Häivyttää Harmaan

Ovat valveilla oikeaan aikaan
Silloin kuin Aamu kutsuu lapsiaan
Ja sen kuulee vain, jos tarpeeksi haluaa