Eilen innostuin juoksentelemaan kevään ensimmäisen kympin; tosin pirautin äitille puolessavälissä että tulee hakemaan jos olen kuukahtanut tienposkeen. Äippä lupasi, mutta käski pahimpaan hätään täyttää suun lumella. Tosin olin eilen lämpötilan ollessa +5 ja auringon paistaessa täydeltä terältä TÄYSIN VARMA että tuo valkea ei ole enää lunta - ei, vaan se on marenkia. Ainakin se näytti ihan tuolta kovaksi vatkatulta kananmunavaahdolta :) Jano ei kuitenkaan yltynyt niin kovaksi että se olisi täytynyt sammuttaa kourallisella kylmää, ja selvisin kunnialla kotiin asti. (Marenkiefektistä ei ole kuvaa, koska kaulalla heiluva kamera olis häirinnyt hyppelyitä)

Viikonloppuna kävin serkuilla kylässä - kai pitäisi sanoa että töissä, mutta eipä maailman rauhallisimpien lasten kanssa leikkiminen oikein työltä tuntunut jos multa kysytään :----) Niillä keittiössä tuollainen keväinen verho, ihanan pirteä, eikö?



Pirteää päivänjatkoa myös teille!
/ Mertsa ;-)

Ps. Kun kello pamahtaa kahdeksan, rupeaa nyrkit heilumaan ja vielä uusissa hanskoissa. Aijai, varokaa tätä mimmiä!!

Tänään kopisivat asfalttia vasten pikkumyykengät ja Berceuse soi hyvin.
Ai niin, ja ilmoittauduin autokouluun. Outo olo. Ei muuta.

(tuon kehtolaulun linkki ei nyt tässä suostu aukeamaan, jos kelaa alaspäin niin sieltä löytää muutaman postauksen takaa, Faurén Berceuse siis)

Hyvää yötä

+6 !

...kyllä, vaikka nuo vetimet (mummon vanha villapaita ja paksu vihreä kaulahuivi) ei ehkä niin keväisiltä näytäkään, mutta pointti on se että ulkona ei tarvinnut takkia! :----) (ei puhuta siitä kuinka monta villapaitaa tuon pässinpökkimän alle kätkeytyi)


Tänään ollaan jo ihan väleissä tuon pikku omppuposken kanssa (voisiko muka joku olla vihainen tuolle naamalle?), vaikka se eilen söi maailman punaisimman omenan jonka ostin cittarista. Noin vain, kävi käsiksi mun siniraitaiseen kangaskassiin, ja puraisi palan mehukkaasta hedelmästä. Onneksi äiti osti mulle uuden ;---) Niin, ja kuten kuvasta näkyy, en ollut ainut joka nautti tänään ulkoilusta!

Nyt matikanläksyjen pariin, adios!

Tulppaanit ja Turun-reissu

Aaaah rakastan noita kukkia. Olen oppinut tänä talvena, keväänä.

Ei mulla muuta.
Paitsi että oli kiva viikonloppu Turussa. Ehkä hyvän viikonvaihteen merkki onkin se, ettei jaksa selostaa mitä on tapahtunut, koska ei välttämättä tapahtunut mitään erityisen uutta ja ihmeellistä, mutta suupielet nousee tämän tästä ylöspäin muistellessa hauskoja hetkiä. Mieli on kummasti virkeempi kuin lähtiessä, täyttynyt taas uusista ajatuksista.

Raikasta viikkoa Sinulle!
-Meri

Keväilemässä

Tänään kävin hiihtolenkillä pikkusiskon kanssa (olen joskus täällä esitellyt hänet "taiteilijasiskonani" ja sellainen tuo onkin, pikku maalari, mutta tänään selvisi että kuusivuotias pysyi jo ihan tolpillaan jopa sukset jalassa) :)

"mä laitan nää (suksen)pidikkeet tänne taskuun
ettei ne jää tohon penkalle"


"meri tää ei meinaa mennä vaikka mä kuinka yritän!"

"mä haluun mennä tonne ladulle"



Keväisin terveisin (vaikka kuvat ehkä vastaan puhuvatkin),
Mertsa :---)

Ystävä

Heti aamusta kävin tapaamassa ystävääni - tai oikeammin sanottuna hän tuli tapaamaan minua.

:-------)

Eilen mietin muutaman minuutin liian pitkään,
jaksaako hakea kamera sisältä. Tänään otin opikseni ja ehdin
tallentaa tunnelman.

Aurinkoista aamua, pirteää päivää!

:------)

Terveisiä pikku pellavapäältä :-----)

"jos mä olisin krokotiili niin mulla olis näin iso suu..."


"...ja sinne mahtuis näääin leveä pää"

Hihhii hyvää päivänjatkoa!

Maaliskuun miettehiä

Tuo koivumetsä on niin ihana, kaikkina vuodenaikoina. Sen poikki kulkevalle metsätielle ehdin kameran kanssa vielä hetkeä ennen auringonlaskua.



Minulta tuo kevään ensimmäiset pajunkissat saivat niin suuret sympatiat että hyppäsin puolensäärensyvyiseen hankeen saadakseni ikuistettua ne :-----)



Mutta niin, viikonlopun kohokohta oli (pajunkissojen bongailun lisäksi :D) se, että muun perheen ollessa reissussa sain tänne ihania tytteleitä vieraaksi! Varsin vapaamuotoiseen ohjelmaamme sisältyi pääasiassa syömistä ja lattialla löhöilyä (myös sohva käy), ja vielä vähän lisää syömistä. Eikä mikään tuntunut sunnuntaiaamuna niin ihanalta kuin dumlepätkiskaakao ja hyvät syötävät, joita pupelsimme pitkälle iltapäivään.

... ja parin tunnin tehokkaan tuhoamisen jälkeen näytti tältä...

Joo, siskoni jo vihjaisikin että Meri, sun kandeis mieluummin perustaa joku ruokablogi koska sä tykkäät niin paljon ruoasta ja aina kuvaat annoksia :----D

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin
seesteistä sunnuntai-iltaa ja virkeää viikkoa!

Huilailua ja huiluttelua

Tänään taas innostuin tuosta messinkisestä pillistä.
Alla linkitettynä muutama syypää kohonneeseen motivaatioon :)

Bachin g-molli sonaatti
http://www.youtube.com/watch?v=jquTd56taSQ

Faurén Morceau de Concours
http://www.youtube.com/watch?v=L30OadnAG2w

Ja vielä Fauréa lisää (oon ihan ihastunut), tosin pidän tästä seuraavasta enemmän hitaampana
http://www.youtube.com/watch?v=w_EAnbInlDg

Nyt viikonlopun viettoon, kavereita tulossa kylään! Nauttikaa vapaapäivistänne!
T. eräs joka odottaa pian saapuvia ystäviään kuin pikkutyttö joulupukkia konsanaan...

A Relaxed Wednesday :)

Mistä on rento ilta tehty?

lautapeleistä,

soittelusta,

vähän läksyistäki (paitsi että espanja on oikeesti kivaa!),


hyväntuoksuisesta kasvonaamiosta,



ja saunanjälkeisestä olosta :)

Hyvää yötä, murut!

Fiilistelyä (ja vähän filosofiaakin)

Tänään kävin fiilistelemässä keväthangilla, ja pääsi muuten lujaa! Kuvan latu on naapurinmummon ahkeran lykkimisen tulosta, vierellä juuri ja juuri erottuvat vauhtiviivat taas jälkiä minun potkimisestani. Olen huono hiihtämään perinteistä, enkä meinaa ollenkaan päästä eteenpäin, joten on pakko potkia luistelua - tosin pitkälti omalla tyylilläni :)


Innostuin myös vähän mietiskelemään, että elämä on vähän niinkuin hiihtämistä. Maastossa pitää olla tarpeeksi vaihtolua, myötä- ja vastamäkiä sopivassa suhteessa. Vauhtia on lykittävä koko ajan, mutta tyylin saa valita itse, ja välillä on pidettävä hengähdystaukoja. Ainoa erotus on se, että hiihtoretken jälkeen voi aina heittää perään toisen samanlaisen jos voimia riittää, mutta elämästä on nautittava tässä ja nyt (niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin), sillä koskaan ei voi olla varma, kannatteleeko hanki seuraavaa liukua.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
aurinkoista päivää :)