Ajattelin säästää tän valoisan kuvan johonkin kauniin keväisen päivän postaukseen, mutta ehkä sitä tarvitaan juuri eniten tänä värittömänä maanantai-iltapäivänä. Tuulee, lunta tippuu yksittäisinä haituvina ja näkymä ikkunan takana ei selvästikään osaa päättää minkä värisenä näyttäytyisi tänään - olisiko kirkas kevätpäivä vaiko harmaa, leuto talvipäivä. Siispä jotain siltä väliltä, Väritöntä. Vai onko sittenkään olemassa väritöntä säätä?
Viime päivinä olen huomannut olevani hyvinkin "sään vietävissä". Kun aurinko näyttäytyy, hymy tuntuu leviävän kuin itsestään. Aamuvirkun on entistäkin kivuttomampi herätä aamulla, kun valoa tulvii sisään aamu aamulta enemmän ikkunasta, jonka olen siskon kanssa tarkoituksella jättänyt ilman verhoja. Mutta kun ilma on tällainen mitäänsanomaton kuten tänään, mikään ei oikein jaksaisi innostaa. Tosin äsken väkersin kortin yhdelle kaukana asuvalle ystävälle, ja kohta yritän syventyä kehityspsykaan, ihmisen elämänkaariin ja perimä-ympäristö -kaavioihin - oikeesti mielenkiintoista! Illalla ohjelmassa on hyvää ruokaa ja vähintään yhtä hyvää seuraa,hihii... joten ei oikeastaan yhtään hassumpi päivä maanantaiksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti