Tänään oivalsin, että epätäydellisyys on oikeastaan aika kaunista. Esimerkiksi se, että kaikki n-kirjaimet ruutuvihkon rivillä eivät olekaan symmetrisiä, taikka laihahko poninhäntä, joka ensinnäkään ei suostu sulkemaan kaikkia suortuvia sisäänsä, ja joka on väkerretty niskaan ihan vain siitä ilosta, että hiukset ovat jo kyllin pitkät solmittavaksi. Ja oikeastaan hieman nuhaisen sointi, jonka näillä taidoilla saan puhalletuksi ulos huilustani, kuulostaa sittenkin ihan hienolta. Salaperäiseltä.
Tänään en myöskään olisi millään jaksanut lähteä pitämään pianotunteja naapuriin kahdelle pienelle tytölle. Tytöt ovat kyllä söpöjä ja oikein motivoituneita, ongelma oli heidän opettajattaressaan, joka kärsi poikkeuksellisen vetämättömästä olotilasta.
Päivän ehdoton piristys oli annoksellinen mansikkasalaattia. Eikö kuulostakin eksoottiselta? Resepti on salainen, joten ei kun käyttämään luovuutta ja kehittelemään herkkua, joka ensimmäisenä tulee mieleen (sympaattisesta) sanasta Mansikkasalaatti.
Halauksia ja Hyvää oloa Helmikuuhun
Kommentoinko tähänki :) sympaattinen mansikkasalaatti kuulostaa täydellisen epätäydelliseltä. Ehkä mä kokeilen joku päivä ku kaipaan jotain kaunista !
VastaaPoista