Fiilistelyä (ja vähän filosofiaakin)

Tänään kävin fiilistelemässä keväthangilla, ja pääsi muuten lujaa! Kuvan latu on naapurinmummon ahkeran lykkimisen tulosta, vierellä juuri ja juuri erottuvat vauhtiviivat taas jälkiä minun potkimisestani. Olen huono hiihtämään perinteistä, enkä meinaa ollenkaan päästä eteenpäin, joten on pakko potkia luistelua - tosin pitkälti omalla tyylilläni :)


Innostuin myös vähän mietiskelemään, että elämä on vähän niinkuin hiihtämistä. Maastossa pitää olla tarpeeksi vaihtolua, myötä- ja vastamäkiä sopivassa suhteessa. Vauhtia on lykittävä koko ajan, mutta tyylin saa valita itse, ja välillä on pidettävä hengähdystaukoja. Ainoa erotus on se, että hiihtoretken jälkeen voi aina heittää perään toisen samanlaisen jos voimia riittää, mutta elämästä on nautittava tässä ja nyt (niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin), sillä koskaan ei voi olla varma, kannatteleeko hanki seuraavaa liukua.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
aurinkoista päivää :)