Aamuolo

Kiireinen nousee, pukeutuu
tulee tänään vähän aikaisemmin kuin tavallisesti, ehkä kolme minuuttia
Hänen askeleensa ensimmäisinä bussipysäkillä

Siisti kenkäjono päättyy sykeröön, kolmen minuutin sykeröön
hermostuneiden jalkojen painelemaan
Tule jo, olisi muutakin tekemistä

On siinä Ystävä jäädä huomaamatta kokonaan
siellä hän pellon reunassa hymyilevänä
Pitkästä aikaa
Kepposen teki mokoma, sumun taakse piiloutui jottei heti paljastuisi

Hymyilee jo Kiireinen, ihan vahingossa
Tänä aamunahan piti olla kiire
Ystävä se on joka suun hymyyn sai
Ensin Kiireisen, sitten bussikuskinkin

Kadulla eivät Kiireisen askeleet ehtineet ensimmäisinä
Pulkan jäljet, lapsi mennyt päiväkotiin
Yksi ohut raita, ehkä pyörän kulkema
Edessä vanhus rollattorin kanssa, noussut aikaisin
niinkuin navetta-aikaan, miettii Kiireinen
ja hymyilee

Ei synny enää sykeröä, ei vanhuksen taakse eikä punaisiin valoihin
Huomaa linkuttavan miehen selkäreppu täynnä pajunoksia
Tutun tädin auto, YGE

Kalenteriin merkitty tänään koe
Neljännen päivän alle mukaan harppi ja viivotin
Selvä, ja lupaan olla unohtamatta sinuakaan konseptipaperi

mutta Kiire, sinä et enää saa minusta otetta, ajattelee Kiireinen
Tänään minua ei nimetä sinun mukaasi, ansaitsen tittelini jostain muualta
tätä päivää, aurinkoista keskiviikkoa, en aio tuhlata sinun orjailemiseesi

Enää et saa otetta, sinä joka luulet olevasi iso Koo
sillä Aamuolo on jo nielaissut minut



Aurinkoista keskiviikkoa Sinulle!


(ps. Näkyyköhän nuo kellonajat teillekin ihan väärin tuolla alhaalla...?)