Perusonnellinen päivä

Sellaisina päivinä mietin, miten onnellista on että päivä on perusonnellinen. En tarkoita sitä että olisi "ihan perus" jos päivä on onnellinen, vaan että mitä se perusonnellisuus pitää sisällään. Välttämättä onnistuneeseen päivään ei tarvita mitään kovin ihmeellistä. Musta tuntuu että tänään on ollut hyvä päivä ja kun mietin miksi, ei tule mieleen mitään erityistä syytä. Tai ehkä, kun tarkemmin funtsii niin semmoisilla asioilla kuin parin tunnin mittaiseksi venähtäneellä puhelulla, kivoilla suunnitelmilla helatorstain tienoille, kuvausretkellä keväisessä metsässä sekä lohella ja uuniperunoilla saattaa olla näppinsä pelissä ;-)

Aaaa aaa aa a voisin vaan loputtomasti kulkea tuossa metsässä, noilla poluilla, haistella maata joka tuoksuu mullalle ja mädille lehdille (kummallisia mielihaluja? Samaan sarjaan kuuluvat kai oliivit ja sadepäivät). Onko täällä ketään toista kevätintoilijaa? Tai ns. "kevään uhria" niinkuin kaverini kutsuu itseään :---)

Niin ja pakko vielä esitellä päivän söpöin juttu, nimittäin eskari-ikäisen pikkusiskon (teille olen esitellyt hänet taiteilijasiskonani Ü) tekemä "oma lehti", jota hän kuvassa ylpeänä esittelee. Katsokaa noita otsikoita... Rakas <3

Hmmm toimittaisikohan aurinko vielä vähän aikaa rikkoutuneen pöytälampun virkaa, jotta ehtisin tehdä läksyt huomiselle... :) Huomisesta puheen ollen, iltapäivällä saapuu kotiin pieni paketti, äidin mukaan "kuin lämmin keitto" ja isän sanoin "pikku toukka". Jätän teille vähän arvailun varaa :---) Vastauksen paljastan lähipäivinä, kunhan saan ikuistettua tuon pienen palleron. (Kävin eilen kokeilemassa sen hiuksia, ne tuntui ihan silkiltä!) Ihmeellistä päivää, tai vaikka perusonnellista sellaista Terkuin Meri